Loppupäivä meni ihan hyvin oikeastaan. Mua mietitytti se mitä Sami oli sanonut. Jesse oli musta tosi kiva tyyppi. Vika ruotsin tunti oli täyttä tuskaa. Mä meinasin kuolla tylsyyteen sillä tunnilla. Opettajakin oli niin tylsä.
- 5 min vielä, Sami sanoi mulle. Mä istuin sen vieressä takana. Ilona oli meidän edessä. Se halusi oppia jotain.
- Kohta pääsee pois, mä sanoin.
- Ja läksy on sitten sivulta 86, opettaja sanoi ja kirjoitti läksyä taululle.
- Mikä tehtävä? Ilona kysyi.
- Tehtävät 6 ja 7, opettaja sanoi. Sitten kun oli merkannut tehtävät vihkoonsa niin sai lähteä. Jesse juoksi ekojen joukossa pois luokasta. Me käveltiin taas rauhallisesti Ilonan ja Samin kanssa.
- Oli kyllä ihan perseestä toi tunti, mä sanoin luokan ulkopuolella.
- Totta, Ilona sanoi. Sitten me käveltiin kaapeille.
- Sami, mulla on asiaa, mä sanoin muistaen eilisen.
- Mitä? Sami kysyi hämmästyneenä.
- Miten sulla ja Johannalla menee?
- Siis...?
- Ootteks te niinkuin nyt pari? mä jatkoin kyselemistä. Ilona katsoi meitä toisella silmällä samalla ottaen kaapista takin.
- No ei todellakaan, Sami sanoi.
- Hyvä...
- Mä vaan opetin sille enkkua, Sami sanoi ja mä katsoin sitä.
- Oikeasti?
- Joojoo. Mä en tykkää siitä vaikka se tykkäiskin musta, se sanoi ja mä hymyilin. Mä en kestäisi jos ne alkaisi seurustelemaan. Onneksi Samilla ei ollut mitään tunteita sitä kohtaan.
- Mä uskon, mä sanoin. Sitten mä avasin kaapin oven ja otin sieltä takin ja lapaset. Samikin puki päälle.
- Noniin lähdetäänkö? Ilona kysyi.
- Joo, Sami vastasi.
- Tulee olemaan kiva päivä esitelmän parissa, mä sanoin.
- Aioks sä tehdä sitä koko päivän? Sami kysyi.
- No jos mulla ei oo muutakaan.
- Älä sitten stressaa, Ilona sanoi.
- Niin. Sä et saa polttaa ittees loppuun. Jessenkin pitää tehdä osa, Sami sanoi.
- Kyllä se tekee. Se taitaa tykätä musta, mä sanoin.
- Kiva. Teillä tulee olemaan sitten hyvä esitelmä, Ilona sanoi ja mä hymyilin.
- Niin no nyt mun pitää kyllä mennä, mä sanoin.
- Munkin, Sami sanoi.
- Samoin, Ilona vastasi.
- Moikka, me sanottiin yhteen ääneen. Sitten me häivyttiin kaikki erisuuntiin...

Kotona mulla oli sitten ongelmia esitelmän kanssa. Mä istuin sängyllä rennossa asennossa ja aloin kirjottamaan tekstiä paperille.
- Alkoholi on enemmän haitta kuin hyöty. Ei se oo hyvä, mä sanoin ja ryttäsin paperin.
- Ei tästä tuu mitään. Toivottavasti Jessellä menee paremmin, mä sanoin. Mä meinasin nukahtaa, mutta mä heräsin, kun mun tasku tärisi. Joku lähetti mulle tekstarin. Keneltäköhän se oli.
- "Moi! Sä varmaan ihmettelet mistä mä oon saanut sun numeron. No sun kavereilta. Mä sitten ajattelin kysyä, että mentäisiinkö huomenna pelaamaan futista tonne sisähalliin, kun ulkona ei voi pelata? Onhan kohta joulukin. No ilmoittele. T. Jesse"
- Mitä ihmettä, mä sanoin. Mä katsoin sitä vähän aikaa kunnes mä aloin kiljumaan. Onneksi kukaan ei ollut kotona, niin ne ei voinut ihmetellä mikä mulle oikein tuli.
- Sami ja Ilona... Ne siis anto sen numeron. Miten ne voi tehdä sen mun selän takana. Ensin Sami arvostelee Jesseä ja nyt sitten tämä, mä jatkoin taas itselleni puhumista.
- Mun on pakko vastata sille, mä sanoin ja aloin kirjoittamaan tekstaria Jesselle. "Ai moi! Mennään vaan pelaamaan. Sä opetat mua sitten. Vai mitä?". Sitten mä jatkoin esitelmän tekemistä. Mä sain tehtyä vähän, kunnes mä taas ryttäsin paperin ja heitin sen roskakoriin. Mä en pystynyt oikein keskittyä. Mun oli pakko käydä juomassa ja jatkaa sitten.
- Hohhoh, mä haukottelin ja nousin ylös hitaasti sängyltä. Mä kävelin rauhallisesti keittiöön. Meeri oli lukemassa juuri Aku Ankkaa.
- Onks hyvä lehti? mä kysyin siltä.
- Joo, se sanoi ja jatkoi lukemista. Mä otin lasin kaapista ja kaadoin lasiin tuoremehua. Mä join sen heti ja kävelin sitten takaisin mun huoneeseen. Mulla oli tylsää. Jotenkin mä odotin jo huomista. Jessen takia ja muutenkin. Se oli niin söpö ja ihana. Mä olin ihastunut siihen kunnolla...