- Se löi luurin korvaan, mä sanoin ja katsoin Ilonaa. Mä annoin kännykän sille.
- Outoa. Sami on muuttunut.
- Tosiaankin, mä sanoin...

Sitten me lähdettiin. Ilona omaan kotiin ja mä omaan. Mä kävelin rauhallisesti. Mä en jaksanut kiirehtiä, kun ei ollut kiire mihinkään. Mua mietitytti se, että minkä näköinen se Jesse mahtoi olla. No huomennahan mä näkisin sen sitten. Kuvitella, että se oli mun pari...

Mä seisoskelin ovella samalla etsien kotiavaimia.
- Äh, missähän ne avaimet on, mä sanoin itselleni. Sitten mä löysinkin ne, kun alkoi mennä hermot. Mä avasin oven ja astuin sisään. Mun pikkusisko Meeri oli tullut mua vastaan. Se katsoi mua hymyillen. Olihan se vasta 8-vuotta.
- Moi! se sanoi.
- Moi! mä vastasin samalla riisuen kengät ja takin.
- Leikitäänkö?
- Meeri, mä en nyt millään jaksa. Tylsä päivä. Mun pitäis kanssa alkaa suunnittelemaan yhtä esitelmää.
- Sä oot ihan tyhmä, se huusi ja juoksi omaan huoneeseen. Pikkusiskot oli tuommoisia. Mä kävelin mun huoneeseen ja laitoin oven kiinni. Mä otin paperin ja kynän ja istuin sängylle. Mä yritin hahmotella, että millaisen työn mä ja Jesse tehtäisiin, mutta ei siitä tullut mitään. Vaikka mä olin hyvä siinä aineessa, niin nyt mä en pystynyt keskittymään. Mä vaan luonnostelin paperille vaatteita. Vaatteet oli ihania. Mä rakastin niitä ja niiden ostamista. Vaikka mä en nyt jaksanut tehdä sitä esitelmää, niin mä päätin tehdä silti. Menihän siinä sitten koko ilta, mutta se kannatti...

Seuraavana päivänä mä olin ihan poikki, sillä mulla oli mennyt aika kauan siihen esitelmään. Mä nousin sängystä haukotellen. Mä kävelin keittiöön syömään aamupalaa. Äiti olikin hereillä.
- Huomenta... mä sanoin melkein toinen silmä kiinni.
- Ai huomenta! äiti sanoi ja katsoi, kun mä olin ihan väsynyt. Mä menin jääkaapille samalla haukotellen. Mä otin banaanin ja jogurtin.
- Nukuitko sä huonosti? äiti kyseli.
- Joo, kun mä esivalmistelin esitelmää.
- Mitä?
- Joo-o. Mä oon yhden uuden pojan pari ja mä haluan saada hyvän numeron.
- Missä aineessa?
- Terveystiedossa.
- Sähän oot hyvä siinä. Sullahan on kymppi se, äiti sanoi samalla katsoen väsynyttä tytärtään.
- Äiti, työn pitää olla täydellinen, koska muuten se ei kelpaa... ei ainakaan mulle, mä sanoin. Mä olin syönyt ja mä häivyin mun huoneeseen pukemaan. Mä katsoin itseäni peilistä. Olinko mä normaali? Musta mä olin. Mä en halunnut laihduttaa. Mun mielestä laihduttaminen oli tosi typerää. Sitten mä avasin vaatekaapin ja mä katselin mitkä vaatteet mä laittaisin päälle. Mä halusin olla hienona. Mä halusin tehdä vaikutukseen siihen uuteen poikaan. Olikohan sekin hyvä terveystiedossa?
- Ehkä mun pitäisi lopettaa tää haaveilu ja miettii mitkä vaatteet mä laitan, mä sanoin itselleni.
- Se ois ihan fiksua, mä kuulin jonku sanovan. Mä katsoin ovelle ja mä näin Meerin siinä. Sillä oli yöpuku päällä ja se piti pehmolelua sen kädessä.
- Meeri!
- Anna... se kitisi. Mä katsoin sitä.
- Mikä sulla on? mä kysyin.
- Öh... Tota... se  änkytti ja juoksi sitten mun luokse halaamaan mua. Mä hymyilin ja halasin sitä takaisin. Sitten se katsoi mua ja juoksi mun huoneesta. Se oli tosi söpö. Pikkusiskot osasivat olla ihaniakin joskus.
- Ai niin ne vaatteet, mä muistin. Mä katsoin vaatekaappiin. Mä otin mustan T-paidan, missä luki "Cool Girl" ja vaaleensiniset pillifarkut. Ne oli ihanat vaatteet. Mä otin punaisen Hello Kitty-hupparin tuolilta ja laitoin sen päälle. Vetoketjun mä jätin auki. Sitten vielä sukat ja mä olin valmis.
- Voi ei. Mä oon myöhässä, mä sanoin ja katsoin kelloa. Mä juoksin äkkiä mun huoneesta laittamaan takin päälle ja kengät jalkaan. Reppukin painoi sata kiloa. Ehkä mä liioittelin, mutta se painoi tosi paljon.
- Anna, et kai sä oo myöhässä? äiti huusi mulle.
- No oon. Enhän mä muuten ois näin nopea, mä sanoin.
- Hyvää koulupäivää kulta, äiti sanoi ja antoi mulle suukon poskelle.
- Kiitti, mä sanoin ja lähdin sitten juoksemaan kouluun reppu selässä.

Mä olin ajatellut koko matkan Jesseä ja sen tapaamista. Millainenkohan se oli? Olikohan se kiva? Kannattiko mun ajatella kaikkea etukäteen? Kohtahan mä näkisin sen...
- Perkele, mee sinne kaappiin, mä kirosin ja tungin mun takin kaappiin. Sitten mä kävelin äkkiä luokkaan missä meillä oli terveystietoa. Mulla oli aluksi tunti terveystietoa, sitten matikkaa, englantia ja ruotsia. Tylsä päivä. Mä kävelin rauhallisesti ja koputin sitten rauhallisesti oveen. Ei kai yksi myöhästyminen haitannut. Opettaja tuli avaamaan mulle oven.
- Sori, että mä oon myöhässä, mä sanoin.
- Joo ei se mitään. Me ei ehditty vielä edes kunnolla aloittamaan, maikka sanoi. Mä olin just menossa Ilonan ja Samin viereen, kun opettaja pysäytti mut.
- Päätin, että parit istuvat vierekkäin. Joten kun sä olet Jessen pari, niin te istutte vierekkäin. Jaoin parit ennenkuin sä tulit, maikka sanoi.
- Öö... Missä se on? mä kysyin.
- Jesse on tuolla, maikka sanoi ja osoitti takana olevaa vaaleahiuksista ja todella söpöä poikaa. Poika katsoi mua ja hymyili.
- Mene hänen viereen istumaan, maikka sanoi, mutta mä en pystynyt liikkua. Mä vaan tuijotin Jesseä. Se oli todella suloinen.
- Hei Anna?
- Ai mitä?
- Mene istumaan Jessen viereen. Älä vain seiso siinä, opettaja sanoi.
- Aa joo. Anteeks, mä sanoin. Sitten mä kävelin lähemmäs Jesseä. Tällä kertaa se tuijoitti mua. Mä katsoin välillä sitä ja mä huomasin, että se vieläkin katsoi mua. Se ei saanut silmiään irti musta. Oliko mun hiukset huonosti? Mulla ei ollut meikkiä joten näytinkö mä kamalalta? Oliko mun vaatteet rumat? Miksi se katsoi mua?
- Moi! se sanoi mulle ujosti hymyillen.
- Moi! mä vastasin takaisin.
- Me ollaan kai nyt sitten parit.
- Niin taidetaan olla, mä sanoin.
- Etkös sä ollutkin Anna?
- Joo. Sä muistat mun nimen.
- Heh, nojoo.
- Ja sä olit Jesse, mä sanoin.
- Joo.
- Mistä päin sä tuut?
- Tuusulasta, se sanoi ja selasi samalla terveystiedon kirjaa.
- Aijaa. Minkä takia te muutitte tänne?
- Isä sai paremman työpaikan täältä, joten se oli sitten tervemenoa Tuusulalle.
- Onks sulla ikävä sinne?
- No eipä oikeastaan.
- Täältä sä saat varmaan kavereita, mä sanoin ja hymyilin.
- Oikeastaan mä oon jo saanutkin.
- Aijaa. Sehän on tosi hyvä. Minkä nimisiä ne on?
- Se on yksi futisjengi...
- Aijaa?
- Jos mä saan vähintään kasin tosta esitelmästä, niin mä pääsen siihen jengiin mukaan.
- Ihanko totta?
- Joo. Mun on päästävä siihen joukkueseen. Se on tosi hyvä ja kovatasoinen.
- Osaatko sä pelata?
- Mä oon pelannut ihan pienestä asti, joten kai mä nyt jotain osaan, se sanoi ja hymyili.
- Sun pitäis opettaa mua joskus. Mä oon ihan surkea siinä, mä sanoin.
- Jos sä opetat mulle terveystietoa, se sanoi.
- Sovittu, mä sanoin nauraen.
- Tiiäks sä mitä? se kysyi multa kuiskaten.
- No?
- Tästä tulee tosi hauskaa. Kiva, kun sä oot mun pari, se sanoi ja mä meinasin alkaa punastelemaan. Se oli tosi ihana tyyppi. Ihanaa, kun se oli tullut meidän luokalle. Mulla kävi hyvä onni. Meidän luokkalaiset oli tosi lapsellisia ja typeriä, mutta Jesse oli niin fiksu ja mukava.
- Jesse ja Anna yrittäkää keskittyä älkääkä pulisko koko ajan, opettaja huomautti.
- Juu, sori, Jesse sanoi ja mä katsoin sitä.
- Jesse ja Anna taitavat olla valmiita esitelmän tekemiseen, kun he juttelevat koko ajan. Aloitetaan sitten.  Kaikki parit päättävät itse aiheensa, opettaja sanoi.
- Mistä me tehdään? Jesse kysyi multa.
- Mä luonnostelin eilen paperille. Mä näytän sen, mä sanoin ja kaivoin paperin repusta. Mä näytin sen Jesselle.
- Tää on tosi hyvä.
- Kiitos, mä sanoin.
- Eli me tehdään esitelmä alholista vai?
- Niin mä ajattelin, mä sanoin ja se hymyili ja antoi paperin takaisin mulle.
- Sanni ja Ville te teette siis päihteistä yleisesti? opettaja kysyi Sannilta ja Villeltä.
- Joo, ne sano yhtä aikaa.
- Aada ja Toni te teette... opettaja aloitti.
- Mä oon Roni, "Toni" sanoi.
- Anteeks. Siis Roni, opettaja korjasi.
- Jep me tehdään huumeista, Roni vastasi.
- Niin, Aada sanoi.
- Sami ja Ilona mistä te teette esitelmän? maikka kyseli.
- Me tehdään päihteiden sivuvaikutuksista, Ilona sanoi.
- Vai oisko tupakka parempi... Sami mietti.
- Se ois ehkä helpompi.
- Niin no... Me tehdään tupakasta, Sami sanoi opettajalle. Sitten, kun kaikki olivat kertoneet oman esitelmän aiheen niin maikka kysyi multa ja Jesseltä mikä meidän aihe oli.
- Mistä te teette Anna ja Jesse?
- Alkoholista, Jesse sanoi.
- Sehän on hyvä.
- Anna on luonnostellut oikein paperille ideansa.
- Hienoa työtä, Anna, opettaja sanoi ja mä meinasin taas punastella. Mä katsoin toisella silmällä Jesseä.
- Kiitos, mä sain sanottua.
- Annan ansiosta voitte nyt lähteä. Olette olleet ihan rauhallisesti lopputunnin, joten menkää välitunnille, maikka sanoi. Kaikki oppilaat olivat iloisia ja ne juoksi äkkiä ulos luokasta. Ilona, Sami ja Jesse jäivät mun kanssa vielä luokkaan. Ilona ja Sami kävelivät mun ja Jessen pöydän luokse.
- Mä oon muuten Sami. Annan kaveri, Sami esitteli itsensä Jesselle.
- Mä oon Ilona. Myös Annan kaveri, Ilona sanoi ja katsoi Jesseä ja mua.
- Mä oon Jesse, Jesse sanoi. Sitten me käveltiin luokasta ulos. Me käveltiin nelistään.
- Mä en vieläkään tykkää tosta opettajasta, mä sanoin.
- Mikset? Jesse kysyi.
- No musta se vaan on aika ärsyttävä.
- Aijaa...
- Sä et ollut vielä silloin tässä koulussa, mä sanoin.
- Joo se maikka on kyllä ihan persuksesta, Sami lisäsi.
- Juu kiitti Sami, mä sanoin ja Ilona katsoi vieressä.
- Muuten Jesse... mä aloitin.
- Mitä? Jesse kysyi.
- Milloin sä pääset sitten sinne joukkueeseen, jos sä saat hyvän numeron esitelmästä?
- Mihin joukkueeseen? Ilona kyseli hämmästyneenä.
- Futisjoukkueeseen.
- Siis mitä? Onks meiltä mennyt joku ohi? Sami kyseli.
- Jesse pääsee futisjengiin, jos se saa kiitettävän, mä selitin.
- Mutta sehän on typerää, että vaaditaan tommosta, Ilona sanoi.
- No sen verran kovataso, että ei sinne mitään ihan huonoja oppilaita voida ottaa, Jesse sanoi.
- Kiva, että sä todella yrität, Ilona sanoi.
- Niin rehellisesti, Sami jatkoi.
- Joo-o...
- Meillä on nyt matikkaa. Ootteks te tehneet läksyt? Ilona kysyi multa ja Samilta.
- Eihän meille tullut, mä sanoin.
- Tuli vaan sitä kertausta. Matikka on kamala aine.
- Älä muuta sano. Hei tuolla on Aleksi ja muut jengistä. Mä meen sinne, Jesse sanoi ja häippäsi. Mä katsoin sen perään.
- Olipa tökeröä, Ilona sanoi.
- Totta. Jos mä oisin sinä, niin mä pysyisin kaukana siitä. Se vaikuttaa jotenkin oudolta, Sami jatkoi. Ne meni eteenpäin ja mä jäin seisomaan paikoilleni. Mä katsoin Jesseä, kun se jutteli jengiläisten kanssa.
- Tuutko sä? Sami kysyi.
- Joo... mä sanoin.