Seuraavana päivänä mä heräsin kymmenen aikoihin. Oli lauantai. Ihanaa, ei tarvinut mennä kouluun. Mä rakastin viikonloppua. Launtai oli ihanin päivä.
- Hohhoh, mä haukottelin ja nousin ylös sängystä. Mä kävelin keittiöön syömään jogurtin. Mä otin sen jääkaapista ja lusikan laatikosta. Kukaan muu ei ollut hereillä paitsi mä. Vitsin unikeot. Mä söin jogurtin äkkiä ja marssin sitten takaisin mun huoneeseen pukemaan päälle. Mä otin tummat farkut ja vihreän topin. Päälle mä laitoin valkoisen villatakin. Sitten mä vilkaisin itseäni peilistä. Mä näytin aika kamalalta ilman meikkiä. Mun oli pakko tehdä mun naamalle jotain. Mä laitoin mustaa ripsaria ja pinkkiä huulikiiltoa.
- Nyt on hyvä, mä sanoin. Yhtäkkiä mä muistin Jessen ja tekstarin minkä se oli lähettänyt eilen mulle. Mä otin kännykän ja katsoin, että oliko se lähettänyt viestiä. Se oli...
- "Moi taas Anna! Nähdäänkö tänään vaikka kahdeltatoista koulun edessä?"
- Voi vähän ihanaa, mä sanoin. Mä päätin vastata sille heti. Mä kirjoitin sille. "Joo nähdään vaan." sitten mä lähetin sen ja mä katsoin kännykästä paljon kello on. Se oli puolikaksitoista. Mä päätin lähteä nyt samantien. Mua jännitti. Mun piti yrittää kerätä itseni kasaan ennen kuin Jesse tulisi. Mä kävelin eteiseen ja mä otin mun punaisen villakangastakin ja mustat tennarit. Sitten mä lähdin kävelemään hitaasti kohti koulua...

Mä olin jo koulunpihalla. Mä olin oottanut jo tunnin. Kello oli puoliyksi eikä Jesseä näkynyt. Missä se oli? Oliko sille sattunut jotain? Vai tekikö se mulle oharit?
- Miks mä luulin, että se tykkäisi musta, mä sanoin.
- Kuka? kuului ääni. Mä katsoin kuka kysyi ja se oli Jesse. Mun silmät pyöristy ja se hymyili. Mä taas näytin vihaiselta.
- Missä sä olit? Mä oon odottanut sua jo tunnin täällä pakkasessa, mä sanoin korottaen äänensävyä.
- Sori. Mun piti vahtia mun... pikkuveljeä, se sanoi.
- Onks sulla pikkuveli?
- No... joo...
- Mulla on pikkusisko, mä kerroin ja se katsoi mua vähän oudosti.
- Aijaa...
- Joo.
- Mennäänkö?
- Mihin? mä kysyin.
- Pelaamaan. Vai eks sä haluu?
- Joo tottakai mä haluun.
- No kiva, se sanoi ja hymyili.
- Millä me mennään?
- Bussilla.
- Mulla ei oo rahaa, mä sanoin.
- Mulla on.
- No mä maksan sulle sitten takaisin, mä sanoin.
- Ei tartte...
- Miten niin?
- Ei vaan tartte.
- Mutta mä haluun.
- Kolmannen kerran. EI TARVITSE, se melkein karjasi. Mä pelästyin.
- Anteeks. Sun ei tartte maksaa. Sä oot ahkeroinut esitelmän parissa ja suunnittellut sen. Sä oot tosi kiva. Anna mun maksaa. Älä maksa mulle takaisin, se melkein aneli.
- No okeiokei ei väkisin, mä sanoin. Sitten me käveltiin bussipysäkille, mikä oli ihan koulun vieressä.
- Monelta bussi tulee? mä kysyin.
- Venaa, se sanoi ja katsoi bussiaikataulua.
- Se tulee kymmentä yli eli ihan kohta, se sanoi.
- Hyvä homma, mä sanoin. Onneksi me jouduttiin odottamaan vaan pari minuuttia, kun bussi tuli.
- Vihdoinkin, Jesse sanoi ja käveli bussiin sisään. Mä tulin perässä.
- Kaksi lasta, Helsinki, Jesse sanoi bussikuskille ja antoi rahat. Sitten kuski antoi liput ja Jesse kiitti.
- Tuu, Jesse sanoi mulle. Mä kävelin vaan sen perässä. Me mentiin aika perälle istumaan. Me ei puhuttu koko matkalla mitään.

Kun me oltiin perillä, me noustiin bussista rauhallisesti.
- Mihin suuntaan? mä kysyin.
- Vasemmalle, Jesse sanoi ja osoitti sormellaan oikeaa suuntaa.
- Okei, mä sanoin. Sitten me lähdettiin kävelemään. Kumpikaan ei taaskaan sanonut mitään. Me puhuttiin vasta sitten, kun halli näkyi.
- Onks se toi? mä kysyin.
- On, Jesse vastasi.
- Tosi iso.
- Joo, Jesse sanoi ja katsoi mua.
- Mennään, mä sanoin. Se hymyili mulle ja ojensi kätensä. Mä tartuin siihen. Se oli niin suloinen... Varmasti pelaamassa olisi kivaa. Aivan mahtavaa.


Kun me oltiin pelattu, me lähdettiin takaisinpäin.
- Oli tosi huippua, mä sanoin.
- Joo ja se sun taklaus oli aika jännä, Jesse sanoi nauraen.
- Hah niin, mä nauroin. Sitten me vain hymyiltiin koko matka.
- Millonkohan bussi tulee, mä ihmettelin.
- Nyt! se sanoi ja mä katsoin sitä. Sitten mä huomasin, että bussi tosiaankin tuli. Mä olin aika sokea. Me astuttiin bussiin sisään.
- Mee istumaan, Jesse sanoi mulle. Mä menin istumaan sillä aikaa, kun Jesse osti meille lippuja. Siinä meni jonkun aikaa. Mä katselin ikkunasta ulos...
- Noniin, Jesse sanoi ja istui mun viereen. Mä hymyilin. Siinä se sitten oli. Me ei taaskaan keksitty mitään sanottavaa. Tosi hienoa...