Sitten mä aloin itkeä ja mä yritin äkkiä peitellä mun kyyneleitä kädellä.
- Irma, miks sä itket?
- Mä tota... Sä tota... Sä et... mä änkytin, kun yhtäkkiä äiti ilmestyi taas mun huoneeseen. Mun lause jäi kesken. Äiti katsoi mua ja sitten Joelia.
- Irma, mikä sulla on? äiti kysyi multa.
- Mulla taisi mennä roska silmään, mä valehtelin.
- Niin roskapa hyvinkin, Joel sanoi ja mä katsoin sitä.
- Se on inhottavaa, äiti jatkoi.
- Nii-in, Joel sanoi ja vilkaisi vuorostaan mua.
- Tässä on muuten tää tee ja keksit, äiti sanoi ja laittoi ne mun yöpöydälle. Sitten se taas katsoi meitä.
- Ottakaa!
- Joo, kiitos, Joel sanoi ja hymyili.
- Irma, ota säkin, äiti sanoi.
- Juu kohta...
- Me lähdetään nyt isäs kanssa.
- Ok, mä sanoin.
- Muista, että sä olet pomo talossa, ei Christer!
- Joo paitsi, että se sitoo mut kiinni johonkin...
- M-mitä?
- Ei mitään. Menkää te vaan.
- Pärjäättehän te? Me tullaan sitten tänään myöhään illalla.
- Joojoo, menkää jo. Me pärjätään kyllä.
- No me mennään sitten. Heippa Joel! äiti sanoi.
- Moikka! Joel sanoi. Äiti häipyi huoneesta ja nyt me oltiin taas kaksistaan. Talossa oltiin vain minä ja Joel ja Chris ja Billy. Tästä illasta tulisi varmaan ikimuistoinen.
- Mennäänkö olohuoneeseen? mä kysyin Joelilta. Se katsoi mua ja puri sitten alahuultaan. Jännittikö sekin? Mä en ollut sitten ainoa, jolla oli perhosia vatsassa.
- Joo... se sanoi ja mä nousin ylös. Sitten me tunsin, kun se otti mua käsivarresta kiinni.
- M-mitä nyt?
- Irma, et kai sä häpeä mua?
- No en tietenkään... Mähän r... tykkään susta, mä änkytin.
- Niin mäkin susta, se sanoi ja halasi mua. Sitten se ojensi mulle kätensä ja mä otin siitä kiinni. Me käveltiin olohuoneeseen ja mä laitoin TV:n päälle.
- M-mitä ihmettä, tää ei voi olla totta, Joel hämmästeli ja tuijotti TV:n ruutua.
- KARMILLA! mä kiljaisin ihmeissäni. Karmillaa haastateltiin jossain musiikkiohjelmassa. Miksen mä ollut kuullut siitä mitään? Aina mä tiesin kaikki ohjelmat missä Karmilla oli vieraana. Me tuijotettiin Joelin kanssa sitä melkein naama kiinni ruudussa. Sitten joku huuteli yhtäkkiä mun nimeä ja juoksi mun luo. CHRIS! Mitä se pikkuapina taas halusi?
- Irma...
- Mitä nyt?
- Billy kaatui, kun me leikittiin ja sen polvi katkesi, Chris sanoi ja ulvoi. Mä yritin rauhoitella sitä.
- Mennään katsomaan, Joel sanoi.
- Sun huoneessako Billy kaatui? mä kysyin Chrisiltä.
- Niin. Anteeks, Chris sanoi katuvana. Eihän se sen vika ollut. Mitä jos Joel vihaisi mua? No sitten mä en voinut mitään. Emmä voinut mun pikkuveljelle suuttua. Se oli vahinko nimittäin. Nyt me oltiin Chrisin huoneessa ja Billy istui lattialla. Se katsoi mua ja Joelia.
- Kuka toi on? se kysyi Joelilta tarkottaen mua.
- Se on Irma! Se on Chrisin sisko ja mun... mun hyvä... ystävä...
- Joudunko mä vankilaan? Mä en halua mennä sinne. Mä olen liian nuori vielä, Chris kitisi.
- Mä katson Billyn jalkaa. Rauhottele sä Chrisiä.
- Joo. Joel, ootko sä lääkärikin? Tohtori Wright, heh, mä sanoin ja naurahdin. Joel hymyili ja kokeili Billyn jalkaa.
- Onko se murtunu? mä kysyin.
- Ei. Pelkkä pintanaarmu ja venähdys. Nyt pitää olla varovainen ettei siihen satu enempää, Joel selitti. Se oli niin söpö, kun se kertoi jostain asiasta.
- Sä ootkin tohtori, mä sanoin sille vitsillä.
- Mä näytän sulle, se sanoi ja kutitteli mua. Mä nauroin kunnolla, kun kaksi pikkuapinaa katsoivat meitä ihmeissään.
- Menkää leikkimään keittiöön, Joel sanoi.
- Joo! Billy kiljaisi ja lähti paikaltaan nopeasti. Ihan kuin Billy ei olisi edes muistanut, että jalka on kipeä. Chris juoksi perässä. Mä irvistin Joelille. Sitten mä menin lähemmäksi sitä ja yritin suudella sitä, mutta mä en kuitenkaan tehnyt sitä, koska mun sydän käski ottaa iisisti. Mä en halunnut oikeasti kiirehtiä. Mä halusin tietää, että Joel oli mulle se oikea. Mä en halunnut tulla petetyksi. Sitä paitsi miten mä pystyin selittämään, että minä ja Joel seurusteltaisiin? Mä tiesin, että se oli meidän asia, mutta silti. Eihän me kyllä oltu yhdessä, mutta ehkä joskus... Mitä mä sanoisin Hay Linille, Willille, Cornelialle ja Taraneelle? Mä olin sanonut, että mä olen ikuisesti sinkku, mutta tavallaanhan ne tiesi mun tunteista Joelia kohtaan, sillä ne tunsi mut koska olivat mun ystäviä. Mä olin neuvonut Corneliaa esimerkiksi kertomaan tunteistaan Peterille, sillä ne molemmat tykkäsivät toisistaan. Niin myös Will ja Matt, Hay Lin ja Eric ja Taranee ja Nigel. Matt tiesi meistä... Siis, että me viisi oltiin Kudoksen vartijoita. Se sai tietää siitä vahingossa. Will ei todellakaan tehnyt sitä tahallaan. Me oltiin yritetty suojella meidän henkilöllisyyttä tosi hyvin. Kukaan muu ei tiennyt Mattin lisäksi meistä, ei edes Joel...
Nyt mä istuin Joelin kanssa lattialla ja mä olin ihan ajatuksissani. Mä olin yrittänyt suudella sitä, mutta emmä sittenkään suudellut, koska musta se ei ollut oikein tässä tilanteessa. Sitä paitsi, joku aina keskeytti meidät...