Moi taas vaihteeksi! Mä olen siis Irma Lair. Se outo tyttö, noita. Mä olin ollut ihan toivoton pari vuotta sitten Joel Wrightin kanssa. Nykyään me seurusteltiin ihan vakavasti. Mä olin maailman onnellisin tyttö. Mä olin 16v ja se 18v. Me oltiin molemmat lukiossa. Mä kävin lukion ensimmäistä luokkaa ja se viimeistä. Onneksi me oltiin samassa koulussa. Mä olin halunnut tulla sen kanssa samaan sen takia, koska mä halusin olla sen kanssa enemmän yhdessä. Oli myös ihanaa tietää että se oli samassa rakennuksessa kuin mä. Sehän oli ihan sama mitä lukiota mä oikein kävin. Will, Taranee, Cornelia ja Hay Lin olivat kaikki eri lukioissa. Me oltiin silti vieläkin parhaita ystäviä. Olihan meillä yhteinen salaisuuskin... Mehän oltiin Kudoksen vartijoita. Joel ei tiennyt meidän salaisuudesta vieläkään mitään. Se ei saanutkaan tietää...
  Nyt meillä oli tosi tylsä äidinkielentunti. Meidän opettaja oli kamala nipo, eikä se osannut myöskään opettaa. Onneksi meidän tunti loppui nopeasti. Kaikki oppilaat rynnivät äkkiä luokasta ulos, kun taas mä kävelin yksin rauhallisesti. Mä en ollut saanut oikein uusia ystäviä. Kukaan ei oikein ollut samanlainen kuin mä. Kenelläkään ei ollut samanlaista huumoria kuin mulla. Ei se tavallaan haitannut edes mua, sillä olihan mulla neljä hyvää ystävää ja maailman ihanin poikaystävä. Mä päätin mennä Joelin luokan eteen odottamaan, että niiden tunti loppuisi. Se loppuisi nimittäin ihan kohta. Mä halusin yllättää sen. Mä vilkuilin ympärilleni ja mä näin, kun oppilaat lähtivät koteihinsa. Mulla ei ollut kiire sinne. Sitten mä säikähdin, kun kellot soivat. Joelin luokan ovi aukesi ja oppilaat kävelivät pois luokasta.

- Katso Joel kuka tuolla on. Sun tyttökaveris, yksi poika sanoi Joelille. Joel huomasi mut. Se hymyili mulle ja käveli mun luokse. Se antoi mulle suukon poskelle ja istui mun viereen.
- Mitä sä teet täällä? se kysyi multa.
- Mä ajattelin yllättää sut, mä sanoin ja se hymyili.
- Ihanaa.
- Millainen päivä sulla oli? Joel kyseli multa.
- Ihan paska päivä, mä sanoin suoraan. Se katsoi mua hämmästyneenä. Ehkä se odotti mun sanovan jotain muuta...
- Miten niin?
- Mä vihaan kaikkia ihmisiä täällä ja tätä koulua myös...
- Miks? Muakin vai?
- No emmä nyt sua vihaa.
- Irma, onks kaikki hyvin?
- Joo kai... mä sanoin sille.
- Irma...
- No ei.
- Mikä hätänä? Kerro jos mä voin auttaa sua jotenkin, se sanoi ihanasti mulle.
- Voi Joel... Mä tulin tänne kouluun siksi, että me voitaisiin olla enemmän yhdessä...
- Se on tosi ihanaa, se sanoi ja hymyili.
- Me ei silti voida olla ikinä yhdessä, kun sulla on kirjoitukset ja kaikki...
- Mulla on aina aikaa sulle. Kokeethan voi aina uusia.
- Mutta sä haluat olla varmaan sun perheenkin kanssa, mä sanoin.
- Mä haluan olla sun kanssa. Sä olet tärkein ihminen mun elämässä. Mä rakastan sua oikeasti, se sanoi ja suuteli mua.
- Joel, sä olet niin ihana...
- Niin säkin, se sanoi ja siirsi mun hiuksia otsalta pois.
- Lähdetäänkö? se kysyi multa ja ojensi kätensä. Mä tartuin sen käteen ja sitten mä käveltiin ovesta ulos.
- Mä saatan sut, Joel sanoi mulle.
- Kiitos, mä sanoin sille. Me käveltiin kaikessa rauhassa ja ihailtiin maisemia. Kumpikaan meistä ei sanonut mitään.
- Noniin, perillä ollaan, Joel sanoi. Mä yritin hymyillä. Ei mua oikeasti hirveästi hymyilyttänyt. Mä annoin sille äkkiä suukon poskelle. Sitten mä heilutin sille ja painuin sisään. Mä ryntäsin heti mun huoneeseen. Vihannes näytti hassun näköiseltä. Se naposteli salaatinlehteä. Mä silittelin sitä.
- Vihannes, musta tuntuu, että mä roikun Joelissa liikaa. Mitähän mun pitäisi tehdä... mä sanoin sille ja Vihannes katsoi mua, kuin olisi aavistanut miltä musta tuntui. Pitäisiköhän mun soittaa sille... Mitä mä edes sanoisin? Eihän mulla ollut edes mitään tärkeää asiaa. Mä en halunnut, että Joel epäonnistuisi kirjoituksissa mun takia. Mä halusin vaan, että se on onnellinen. Mä säikähdin, kun mun kännykkä rupesi soimaan. Soittoäänenä oli tietenkin KARMILLA.
- Irma!
- Moi muru! Joel tässä.
- Joel...
- Mulla on sulle asiaa...
- Onko se tärkeetä?
- On... Mun olisi pitänyt puhua tästä heti, mutta mä en vaan voinut.
- Tuu meille niin jutellaan.
- Joo mä tuun sinne heti.
- Kiva, moikka!
- Moi!




Taas sama juttu. Haluan palautetta tekstistäni, en virheistäni. Kirjoitusvirheitä voi olla vaikka luinkin tekstin pariin kertaan läpi. Toivottavasti tykkäätte tästä. :)