Mun oli pakko puhua tästä jollekkin. Mä päätin sitten soittaa Hay Linille. Se osaisi ehkä auttaa mua jotenkin.
- Hay Lin!
- Moi! Irma täällä!
- Mikä hätänä? Sä kuulostat tosi surulliselta.
- Öö tota...
- Itketkö sä? Irma, itketkö?
- Öö emmä kai... Tai siis... Kaikki on ihan kamalaa.
- Miten niin? Yleensä sä olet iloinen ja lauot koko ajan vitsejä. Mikä sulla on? Musta tuntuu pahalta jos sä voit huonosti.
- Hay Hey, älä sä sure mun puolesta. Sä et ole tehnyt mitään väärää. Mä olen mokannut...
- Et kai sä ole taas riidellyt Cornelian kanssa?
- No en!
- Willin? Taraneen? Martinin? Joelin?
- Joo...
- Mitä joo?
- Joo olen riidellyt...
- Kenen kanssa?
- En ainakaan Willin enkä Taraneen.
- Joelin?
- Niin...
- Mitä se on tehnyt? Tai onko se sanonut jotain? Vai ootko sä tehnyt jotain jotain väärin?
- Mä olen ihan tyhmä.
- Miten niin?
- Mun pitäisi olla onnellinen, että joku välittää musta ja haluaa olla tosi lähellä mua...
- Mutta?
- Mä en vaan voi.
- Mikset?
- Mä kerroin sille mun tunteista.
- Kerroitko? Oi vitsi, vautsivau!
- HAY LIN!
- Anteeks, jatka vaan.
- Se kertoi, että se tiesi mun tykkäävän siitä. Niin ja se sitten kertoi mulle, että se on ihastunut muhun...
- Mitä sitten tapahtui? Jatka!
- Me... Me suudeltiin.
- Suutelitte?
- Niin...
- Oi kosmista! Te vain kuhertelette Joelin kanssa, kun taas Eric asuu kaukana musta. No onneksi se lähetti mulle sen tietokoneen. Me pystytään jutella. Mä en tiedä mitä mä tekisin ilman sitä...
- Hay Lin! Yritä muistella miks mä soitin sulle...
- Sori, Irma. Mulla on vaan niin kamala ikävä Ericiä.
- Mä tiedän sen. Mullakin olisi jos mä olisin sä... Mutta anna, kun mä kerron lopun.
- Kerro vaan.
- Mihin mä jäinkään... Ai niin joo. Se suudelma oli tuntunut hyvältä. Se jopa kyseli, ettei se tehnyt mitään väärää. Eihän se tehnyt. Sitten mä pilasin kaiken, kun mä sanoin, että meidän pitäisi pitää vähän taukoa, sillä mä en ollut seurustellut ennen ja muutenkin. Se suuttui kunnolla. Se ei edes antanut saattaa sitä ja Billyä. Siis Billyhän on sen pikkuveli... Aiemmin meillä oli ollut kivaa ja mä olin melkein suudellut sitä, mutta sitten mun sydän käski lopettaa. Niin ja sitä ennen se oli yrittänyt pussata mua, mutta äiti oli yllättänyt meidät. Neljäs kerta onnistui vasta...
- Oho! Mä en uskoisi susta!
- Mikset?
- Mä luulin, että sä pysyt ikuisesti sinkkuna. No ei vaiskaan... Mä tiesin, että sä olet rakastunut Joeliin, mutta että juttu menee noin pitkälle.
- Niin ongelmallista, kun Chris ja Billykin tulivat niin hyvin toimeen keskenään. Onhan ne samalla luokalla, mutta silti meidän veljet on hyviä kavereita. Eihän me voida riidellä Joelin kanssa...
- Vaikea juttu...
- Sano muuta. Hay Hey mitä mä teen?
- Sanot sille ton minkä sä selitit mullekkin.
- Mutta, kun se ei kuuntele.
- Soita sille ja pyydä, että te tapaisitte.
- Mutta mitä jos se ei vastaa puhelimeen?
- Sitten se ei ole sun arvoinen. Kyllä se vastaa jos se välittää susta oikeasti. Mä pidän peukut pystyssä.
- Kiitos Hay Lin avusta. Sä olet tosiystävä.
- Kiva, kun musta oli jotain apuakin välillä.
- No tietenkin oli. Ethän sä kerro tästä kellekkään?
- En tietenkään.
- Kiitos. Mä kerron sitten tytöille, kun on jotain kerrottavaa.
- Tee niinkuin sä haluat. Nyt mun pitää mennä auttamaan isää ravintolaan.
- Pääsetkö sä kokkailemaan?
- Heh, joo.
- No mutta moikka! Pidä hauskaa ruokien kanssa.
- Niinkuin aina. Moikka!
Sitten mä pistin pään tyynyyn ja muistelin, kun me tavattiin Joelin kanssa. Meillä molemmilla oli Karmilla-fanipaidat ja me huomattiin heti, että meillä on samanlainen musiikkimaku sekä huumorintaju ja luonne. Mä olin pilannut kaiken. Joel oli ollut mulle silti tyly ja se tuntui inhottavalta. Ei se ikinä ollut sellainen. Pitäisikö mun vaan päästää irti sinkkuudesta? Mitä jos Joel olisi kohta varattu? Ei se saisi olla. Mä taisin olla rakastunut siihen niinkuin Hay Lin sanoi...