- Alotetaanko? se kysyi multa.
- Siis...?
- Siis pelaaminen.
- Aa joo.
- Mennään sitten, se sanoi ja käveli verkon toiselle puolelle ja mä toiselle. Mä otin hupparin pois mun päältä ja laitoin sen sivummalle. Sitten mä huokaisin syvään.
- Otetaan Matt laskemaan, Joel sanoi.
- Ei, Joel. Anna sen olla Willin kanssa. Ota mielummin Nigel, kun sillä ei ole mitään tekemistä.
- Ok, se sanoi ja huuteli Nigeliä. Nigel käveli meidän luo vähän surkeana. Sillä oli varmaa Taraa ikävä.
- Mitä nyt? se kysyi.
- Me sovittiin, että me otetaan matsi Irman kanssa, Joel sanoi.
- Kutsunko mä muutkin?
- Me otetaan kaksin. Me lyödään vetoa.
- Mistä?
- No tota... mä änkytin.
- Näät sitten, Joel sanoi.
- Ok... Nigel vastasi.
- Lasketko sä? Etkä sitten huijaa! mä sanoin Nigelille.
- No en huijaa. Mä lasken joo. Aloittakaa, se sanoi. Mä irvistin Joelille. Mä sain luvan aloittaa. Mä sain lyötyä verkon yli niin, ettei Joel saanut sitä kiinni. Mä sain pisteen. Sitten pisteitä tuli lisää, mutta ei mulle... Mun oli pakko voittaa, mutta Joel oli hyvä. Se oli hyvä basisti ja hyvä kokki. Mä en tiennyt, että se oli loistava lentopallossakin. Sitten molemmille ropisi melkein vuorotellen pisteitä. Me alettiin ärsyyntyä ja Nigelin oli vaikea pysyä perässä.
- Nyt viimeinen aloitus, Nigel sanoi ja heitti pallon Joelille. Joel löi lyhyen, mutta korkean heiton. Mä en todellakaan saanut sitä kiinni. Mä olin hävinnyt. Ei voinut olla totta...
- Peli on päättynyt ratkaisevasti 8-6. Joel on voittanut tämän kisan. Onnea! Nigel sanoi.
- Kiitoskiitos, Joel sanoi ja se näytti iloiselta, kun oli saanut päihittää mut. Sitten Joel käännähti muhun.
- Onnea! mä sanoin sille ja se hymyili.
- Muistatko sä meidän sopimuksen? se kysyi ja tuijotti mua suoraan silmiin. Mä en voinut olla laittamatta päätä alas. Meillä oli sopimus ja mä hävisin, joten mun oli suudeltava sitä. Nyt mä huomasin, kun Nigel oli kutsumassa muut paikalle. Pitikö mun pussata Joelia kaikkien edessä? Kai se oli sitten pakko...