- Joel...
- Anna mulle suukko, se sanoi mulle ja mä menin äkkiä lähemmäksi ja annoin sille nopeasti pienen pusun. Se katsoi mua ihmeissään.
- Ei toi ollut kunnollinen, se sanoi. Mä katsoin sitä suoraan silmiin ja menin lähemmäksi. Mä painoin mun huulet sen huulille ja se vastasi suudelmaan. Se tuntui niin ihanalta, ettei se jäänyt yhteen suukkoon. Meillä oli aika intohimoinen hetki meneillään. Me oltiin suudeltu kunnolla. Mä kuulin, kun Cornelia vihjaili jotain Hay Linille ja Willille.
- Jätetään Irma basistipojan kanssa tänne, Cornelia sanoi ja Will ja Hay Lin sanoivat siihen jotain. Kaikki muut lähtivät pois paitsi me kaksi. Sitten meidän pussailu loppui ja se kuiskasi mun korvaan tosi söpösti kolme sanaa.
- Mä rakastan sua, se sanoi. Se oli niin söpöä, että mun oli pakko vastata takaisin.
- Niin mäkin sua, mä sanoin sille. Se hymyili mulle ja me tuijoteltiin toisiamme suoraan silmiin. Mä katsoin kelloa ja huomasin, että se oli noin kaksitoista. Mun pitäisi varmaan lähteä kotiin ennen kuin isä ja äiti huolestuisivat. Mä en halunnut irroittautua Joelista, mutta nyt mun oli pakko mennä.
- Joel, mun pitää lähteä. Äiti lähettää muuten isän etsintäpartioineen.
- Heh, se sanoi ja naurahti.
- Anteeks.
- Mä saatan sut, se sanoi ja hymyili. Mäkin hymyilin. Sitten mä otin sitä kädestä kiinni.
- Irma, sun paita, se sanoi ja osoitti mun hupparia, joka lojui maassa. Mun käsi irtosi sen kädestä, kun mä kävin nostamassa sen maasta. Sitten mä tartuin uudestaan sen käteen ja me lähdettiin kävelemään meille päin. Mä ihailin maisemia ja näin, kun ihmiset leikkivät koiriensa kanssa ja lapset nauroivat. Joelin kanssa oli ihanaa vaikka vain kävellä. Sen käsi oli lämmin. Sitten mä huomasin, kun me oltiin meidän ovella. Sen käsi irtosi mun kädestä.
- Noniin, se sanoi.
- Kiitos, että sä saatoit mut kotiin.
- Oli kivaa.
- Soita mulle tänään tai huomenna, mä pyysin.
- Joo. Nähdään! se sanoi ja heilutti. Mä heilutin takaisin. Sitten mä kaivoin kotiavaimet taskusta ja avasin oven. Mä astuin sisään ja näin äidin seisovan eteisessä. Se katsoi mua aika vihaisena. Mikä sillä oli?
- Missä sä oot ollut? se kysyi multa.
- Miten niin?
- "Miten niin?". Etkö sä tajua. Mä ajattelin tuoda sulle aamiaisen sänkyyn, kun sä olit hoitanut eilen niin hyvin Chrisiä. Sitten kun mä tulin, niin sun huoneessa oli vaan Vihannes. Sä et ollut jättänyt mitään lappua etkä edes ilmoittanut missä sä olit. Mitä sä oikein ajattelit? Etkö sä tajua, että mä olen huolissani...
- Anteeks, äiti... Mä vaan...
- Mitä sä teet kaiket ajat? Seurustelet poikien kanssa?
- Mä en todellakaan seurustele poikien kanssa. Mulla on vain yksi ihastus ja se on Joel. Mulla on ihan sama hyväksytkö sä sitä vai et. Mä tykkään siitä tosissani. Sä et voi tietää mitä kaikkea me ollaan koettu.
- Irma, siisti suutasi!
- Enkä! Jos mä en saa liikkua Joelin kanssa, niin mä en ole onnellinen, mä huusin sille itkien ja juoksin äkkiä mun huoneeseen. Mä paiskasin oven kiinni. Mä hyppäsin mun sängylle ja painoin pään tyynyyn. Mä itkin. Miks mä riitelin taas äidin kanssa? Miks sen piti puuttu mua asioihin? Miksei se voinut olla onnellinen mun puolesta? Tää ei ollut reilua.